Loput nuppupeitot ja muuta höpötystä

Loput kolme nuppupeittoa surruuttelin valmiiksi ja nyt niitä on täys kymppi! Tuli tosi hyvä mieli tästä pinosta.

Vielä leikkelin keskoskaapin pussilakanoita ja tyynyliinoja kasan.
Tämän päivän Kalevassa oli juttua keskosten kivunlievityksestä ja kuva nuppupeiton alla nukkuvasta vauvasta. Piti sitten peittojen valmistuttua kaivella pojan valokuva-albumi esiin.

Tässä on minun "pikkuinen" taistelemassa elämästään os. 55:llä Oysissa 12 vuotta sitten. Jonkun ompelema peitto melkein päällä ;) Liikuttavaa ajatella, että minun ompeleman peiton alla joku pikkuinen köllöttelee kasvamassa tai toipumassa. (mietin, että laitanko tätä kuvaa, toivottavasti tämä ei järkytä ketään kovin)

Pojalla oli siis esofagusatresia eli ruokatorven umpeuma, joka korjattiin leikkauksella 2vrk ikäisenä.
Laitetaan vielä pari muuta kuvaa, jossa näkyy pojan todellinen luonne, kun tuo osastokuva on aika karu kaikkine piuhoineen ja hengityskoneineen. Nauravainen ja iloinen poika on aina ollut ja on edelleen.

Ja vielä kissa-aihetta...Meillä edistytty ja päästy jo näin pitkälle:

Ihanaa, kun papparainen hyväksyy lopulta pienen. Saa pikkuinen vähän turvaa ja kissanmallia. Punnittiin eilen pikkukisu, painoa 640g. Ei se taida olla vielä 8 viikkoakaan. Mutta niin reipas ja kiltti ja suloinen ja ihana...

Ompelurintamalla on liian hiljaista. Iltaisin ei jaksa juuri muuta kuin istua (tieto)koneella aikansa ja kivuta yläkertaan nukkumaan. Joululahjaompeluksia pitäis ottaa työn alle, kunhan vaan sais virtaa jostain. Nuita nuppupeittoja oli jotenkin piristävää ommella. Voi kun tulis lunta jo!