Epäonninen pyykkipäivä

Eskarilainen toivoi mekkoa lempivärissään. No, leikkasin mekon samantien, ajatus oli tehdä yksivärinen keltainen trikoomekko, jossa mahdollisesti jokin pieni yksityiskohta; nappilista kenties.
Lauantai-iltana tuo 3-vee lellipentu vaati, että äitin on ommeltava jotain Ompelukone on siis makkarin vieressä ja tuo nuorimmainen tykkää nukahtaa ompelukoneen hurinaan, kai se on jo kohdussa opittu, tuttu ja turvallinen ääni :D

No, huomasin siinä sitten  aplikoivani mekkoon kuvaa. Oikein mieluista kuvaa. Pyykkinaru-aiheinen kuva on ollut suunnitelmissa jo monta vuotta ja nyt sitten päätin sen toteuttaa.  Ja mitäs sitten...No, lapsi nukahti ja aplikointi tuli valmiiksi...Kaikki hyvin...tai ei sittenkään! Tajusin, että kuva on etukappaleen nurjalla puolella. No sen siitä saa kun pimeässä lauantai-iltana 23 aikaan alkaa tuommoiseen.

Noh, aattelin, että teempä sitten koko mekon "nurin päin". Neulasin sitten hihoja paikoilleen ja oikein keskityin, että varmasti menee nyt nurin päin nekin. Mutta kuinkas ollakaan, toinen hiha olikin lipsahtanut oikein päin. No purkuhommiahan siitä tuli.

Mutta lopputulos on oikein kiva ja raikas (just varsinkin tämmöinen pimeässä illalla otettu kuva). Kangas on siis koko mekossa nurinpäin, paitsi nuo helman molemmat röyhelöt laitoin oikein päin, että rullaantuu oikeaan suuntaan (niitä en ole huolitellut mitenkään).

                                     Keltainen jersey Ikasyr, kaava oma. 

Vanhoista retrokankaista olen ommellut mekkoja.

Suunnitelmissa on lähteä joulun alla myyjäisiin (eka kertaa), joten ommeltavaa ja näperreltävää riittäisi.  Onneksi tämä ihana syksy tuo energiaa lisää ja pimeinä, märkinä syysiltoina ompelu on just parasta touhua :)

Pysykääpä siis kuulolla. Yritän pysyä tavoitteessani ompeluiden suhteen ja päivitellä blogiakin. Vaikkapa kerran viikossa vähintään.

Voisipa tässä syksyn mittaan jotain arvontaakin miettiä.