Kesää

Kesä se on tullut tännekin pikkuhiljaa. Koululaiset lomailevat, minä puurran töissä.  Tosin se on enemmänkin mukavaa vaihtelua kuin puurtamista monen kotona vietetyn vuoden jälkeen :)

Koululaiset veivät opettajille lahjaksi saunatyynyt. Tässäpä kuvia niiden valmistumisesta. Aika inhottavaa tuo styroxrae, se on niiiiiiin sähköistä ja imuri sai olla vieressä kun nuita tyynyjä täytettiin..

Sitten kiviterapiaa...Nyt tämä vasta terapeuttiseksi muuttuu, kun kivien välissä alkaa kukkia yhtä sun toista. Tähän asti oon pyöritelly kiviä vaan ja katellu pikkuisia kasvien/kukkien/pensaiden alkuja, ajatellut ettei ne koskaan kasva. Mutta muutaman päivän sateen jälkeen  koko "kivenpyörittäjän kylä" (joksi mieheni tätä projektiani kutsuu) on alkanut suorastaan rehottaa :D

Tämä koko homma sai alkunsa viimekeväänä lähelle rakennetusta pyörätiestä, josta kaivinkoneen kaivettua nousi kiviä, kiviä ja kiviä. Kysyin kaivurikuskilta saisiko niitä ottaa vähän. Sain luvan viedä niin paljon kuin halusin. Kuskasin alkuun lasten kanssa rattailla. sitten kottikärryllä, lopulta peräkärryllä. Ensin oli vain kasa kiviä, joita aloin laitella tuohon kahden koivun juurelle ja pitihän sinne sitten jotain elävääkin saada. Viimekeväänä kivikossa oli sisiliskojen pesä, paljon pieniä liskoja kivien päällä päivää paistattelemassa. Harmi kun ei ole enää näkynyt, ei ne taida viihtyä samassa pihassa kissojen (ja lasten) kanssa.

Keskeneräinen tämä projekti on, teen sitä silloin kuin huvittaa tai toisinsanoen silloin kuin muu ei huvita. Jotain terapeuttista siinä on.

En vielä tiiä, teenkö tuohon keskelle jonkinlaisen polun (mikä oli alkuksi mielessä) vai jotain pensasta vai mitä... no aika näyttää. Tuo oikean puolen kivikko on tuoreempaa ja siellä ei oikein vielä kasva mikään. Jospa ens kesänä :) Kiviäkin tarvis lisää.

Toiselta suunnalta. Ja taustalla tuttu kaaos. Se se vaan jatkuu sisältä pihalle asti. Mutta ei anneta sen häiritä.

Kierrätys kannattaa, ainakin metallinkierrätys :) Nämä kolme aarretta on löytynyt metallinkeräysastiasta viedessäni tyhjiä kissanruokapurkkeja sinne. Aivan huippulöytöjä, ainakin minusta. Toisen roska on toisen aarre :)

 

Etupihan kivikkokin on alkanut kukkimaan. 

Jospa tässä taas joskus ehtisi jotain ompelemaankin. Ainakin jotain tylsää ois pakko.